Olen koko ikäni herättänyt ristiriitaisia tunteita. Se liittyy tapaani ilmaista asioita, mutta myös siihen, miten moninaisesta taustasta olen lähtöisin ja siitä miten olen onnistunut ikäni olemaan ryhmissä, johon en taustani puolesta suoranaisesti kuulu.
Olen syntinen saatana kurja. (Lainaus kirjasta ”Seitsemän veljestä”)
Olen langennut ja katunut.
Olen tehnyt virheitä, rypenyt ja yrittänyt niistä oppia.
Olen uinut syvissä mustissa vesissä ja lentänyt korkealla.
Olen mennyt kauas ja tullut lähelle.
Tärkeää ei ole, miten monesti kaatuu. Tärkeää on, miten monta kertaa nousee ylös.
Olen tavallinen perussuomalainen.
Arvostan aiempien sukupolvien työtä ja koen olevani velkaa siitä mitä he ovat tehneet minun ja meidän kaikkien tulevaisuuden eteen. He rakensivat tämän maan. Katson toiveikkaasti nuoria ja tulevia sukupolvia, sillä he ovat tämän maan tulevaisuus ja toivottavasti he huolehtivat meistä siten kuin toivon meidän huolehtivan tämän päivän vanhuksista.
Arvostan kaikkea työtä ja kaikkia yhteiskuntaluokkia ihmisineen. Minulle tittelit, arvonimet ja raha tai maine eivät tee ihmisestä arvokasta, vaan se mitä tämä ihminen edustaa ja miten tämä yksilö on ylpeä itsestään ja seisoo omilla jaloillaan. Poliittinen johtajuus on arvokasta, mikäli johtaja ymmärtää olevansa palvelija eikä alistaja, ymmärtää olevansa etuoikeutettu, koska valta on hänelle annettu kansan mandaatilla. Hyvä johtaja on orkesterin kapellimestari eikä kuvittele osaavansa soittaa jokaista soitinta paremmin kuin orkesterinsa jäsen.
Uskon aitoon tasa-arvoon sukupuoleen, uskontoon, etniseen taustaan, ihonväriin, koulutukseen katsomatta. Aidossa tasa-arvoisessa ja aidosti suvaitsevaisessa yhteiskunnassa ei tarvita keinotekoisia yksilön ilmaisun vapauteen puuttuvia määräyksiä. En siis usko sukupuolineutraalisuuteen nykyisellä tavalla pakotettuna. Vapaasta ajattelusta on tullut uusi ääriliike, joka ei enää olekaan vapaa vaan alistaa muita oman ”vapaan” ajattelunsa ikeeseen. Tämä ajattelu orjuuttaa ja rajoittaa ihmisen vapautta olla oma itsensä.
En usko vähemmistöjen enkä myöskään enemmistön ylivaltaan. Vähemmistö ei voi sanella miten enemmistön tulee toimia eikä enemmistön tule alistaa vähemmistöjä. Aidossa vapaassa yhteiskunnassa jokainen voi olla sellainen kuin haluaa kunhan ei vahingoita muita.
Kaikki työ on arvokasta
Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Kodissani ei oltu uskonnollisia eikä poliittisesti aktiivisia. Isäni puolelta on suvussa ollut perinteenä isältä pojalle siirtynyt huonekalupuusepän käsityöperinne. Äitini on pienmaatilan omistajan tytär. Äidin puolelta suomenkielinen isoisäni hankki rahat omaa maatilaa varten Pohjois-Amerikasta, jossa teki erilaisia metsätöitä kahdeksan vuoden ajan ennen toista maailmansotaa. Isoäitini äidin puolelta on suomenruotsalainen ja hoiti tuon kahdeksan vuoden ajan äitini kahta vanhinta sisarusta isoisääni odottaen ja teki ikänsä ankarasti töitä. Olen taustaltani siis duunari lapsuusvuosiltani. Isä oli töissä ja äiti enimmäkseen kotiäitinä. Vanhempieni koulunkäynti oli jäänyt seitsemään kansakoulun vuoteen. Vaikka heillä oli älyä ja hyvä koulumenestys, ei rahaa opintoihin ollut enempää. Minun sukupolveni on ensimmäisiä Suomessa, joita koski aidosti vapaa mahdollisuus ilmaiseen ja laadukkaaseen koulutukseen varallisuustaustasta riippumatta. On ollut täysin omista haluista ja kunnianhimosta kiinni, miten pitkälle on halunnut opiskella ja mitä ammattia hakea. Olen duunaritaustaisesta perheestä, jossa lähipiirissä oli vasemmistolaista ilmapiiriä mutta kaveripiirini oli vahvan isänmaallista oikeistosiipeä edustavaa yhteiskuntaluokkaa. Lapsuudesta lähtien olen oppinut arvostamaan työtä tekevää ihmistä huolimatta koulutustaustasta ja olen nähnyt läheltä, miten arvokasta työtä jokainen duunari tekee.
Suomi on pieni maa, jossa on pieni väestö. On äärimmäisen tärkeää, että samat mahdollisuudet on suotu kaikille kansalaisille lapsuudesta lähtien. Jokaista meitä tarvitaan! Kaikki työ on arvokasta!
Pienyrittäjät kunniaan
Teini-iässäni vanhempani ryhtyivät pienyrittäjiksi. He ottivat raskaan lainan, jota kuolettivat vuokratoiminnalla, puusepäntöillä ja grilliruokaa myymällä. Työmäärä oli valtava eikä vapaa-aikaa jäänyt. Vuoden ainut vapaapäivä oli jouluaatto. Rahat riittivät juuri välttämättömään. Opin näkemään miten paljon helpommin, henkisessä mielessä, duunari saa elantonsa ilman riskejä ja miten raskas työtaakka ja vastuu koskee pienyrittäjää. Monet yrittäjät saavat suhteessa pientä tuntipalkkaa ja he tekevät työtään rakkaudesta alaan ja toiveesta parempaan tulevaisuuteen. Harva onnekas pääsee yrittäjyydellä rikastumaan, mutta he omaavat energiaa ja riskinottokykyä, jota yhteiskunnassa tarvitaan uusien innovaatioiden luomiseen. Yrittäjät myös tekevät omistautuneesti ja tunnollisesti työnsä, koska huonosti tehtyä työtä ei osteta. Pien- ja keskisuurella yrittäjällä elanto on oman työn määrästä ja laadusta kiinni. Yrittäjyyttä pitää kannustaa ja siihen tulee rohkaista!
Kansainvälinen yhteisymmärrys
Minulla oli onnea ja riittävä koulumenestys, että tulin valituksi Suomen kulttuurirahaston stipendiaatiksi kansainväliseen lukioon Iso-Britanniaan (United World College of the Atlantic), jota kävin vuosina 1988-1990. Nuo vuodet asuin sisäoppilaitoksessa. Oppilaita koulussa oli reilu 300 ja he edustivat noin 70 eri etnistä taustaa. Lyhyessä ajassa sain vahvan kansainvälisen kylvetyksen eri uskontoja, maailmankuvia, kieliä, poliittisia näkökantoja, yhteiskuntaluokkia, jne. Oli kiehtovaa olla koulussa, jota olivat käyneet suomalaiset ”suurmiehet ja -naiset”. Lisäksi koulu omasi kauniin ja historiallisen ympäristön. Hienointa olivat silti ihmiset tuossa yhteisössä. Elin harvinaista tilaisuutta tutustua äärimmäisen rikkaisiin ja köyhiin ihmisiin, entisen diktaattorin perilliseen ja toisaalta Afrikan köyhimmiltä kulmilta täydellä stipendillä ylläpidettyyn oppilaaseen.
Tuo aika opetti sen, että me kaikki olemme ihmisinä hyvinkin samanlaisia ja toimimme periaatteessa samalla logiikalla, mutta meidät on ohjelmoitu eri tavoin riippuen lapsuuden ja nuoruuden koulutuksesta ja elämänkokemuksesta. Näistä eroavaisuuksista huolimatta tarvitsemme kulttuurien ja traditioiden yli- ja ohimenevää kommunikaatiota. Suomi on pieni tekijä Euroopassa ja vielä pienempi maailmankartalla. Tarvitsemme kansainvälisiä suhteita henkilötasolla säilyäksemme itsenäisenä kansakuntana.
Varusmiespalvelus
Suoritin asepalvelukseni 1990-91 Oulun Hiukkavaarassa (Pohjan prikaati) ja Lahden Hennalassa (Hämeen rykmentti). Kotiuduin reservin kersanttina. Myöhemmällä iällä minulla on ollut kunnia suorittaa sodanjohtajakurssi, jonka jälkeen olen saanut ylennyksen reservin vänrikiksi.
Minulle asepalvelus oli itsestäänselvyys. Synnyinseudullani varusmiespalvelus koettiin vahvasti kansalaisvelvollisuutena ja kunniana. Palveluksen suorittivat innolla hekin, jotka kapasiteettinsa puolesta eivät nykyisin sitä enää pääsisi suorittamaan. Keskeyttäneiden määrä oli minimaalinen. Varusmiespalvelus oli kansakuntaa yhteen sitova kokemus. Olenkin huolestuneena seurannut, miten ikäluokkien osuus varusmiespalveluksen suorittajista on koko ajan pienentynyt ja miten fyysinen kunto on nuorilla ikäluokilla alentunut. Suomi tarvitsee suuren ja motivoituneen ja hyväkuntoisen armeijan. Omasta terveydestä ja kunnosta huolehtiminen on palvelus niin itselle kuin myös reservin puolustuskyvylle.
Lääketieteellinen 1992-1998 ja lääkärivuodet
Opiskelin lääketieteellisen pääsykokeisiin armeijassa ollessani niinä pieninä vapaina hetkinä, joita palveluksessa siunaantui. Opiskelu, lapsenhoito yksin- ja yhteishuoltajana ja työ tuli tuossa elämänvaiheessa yhdistettyä. Rahallisesti pärjäsin opintotuella ja pienellä tutkijan työstä saamallani palkalla, ilman opintolainaa. Taloudellisesti niukkaa aikaa. Valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi 1998. Opintojen jälkeen lähdin kirurgian polulle erikoistumaan ja valmistuin ensin yleiskirurgian erikoislääkäriksi 2006 ja ortopedian ja traumatologian erikoislääkäriksi 2012.
Lääkärin työtä olen tehnyt suurella sydämellä ja innolla. Työtunteja on monina viikkoina ollut usein yli 100. Lääkärin työ tuo minulle iloa kun koen voivani auttaa toista ihmistä. Lääkärinä on myös mahdollisuus tutustua ihmisiin koko yhteiskunnan poikkileikkauksena. Olen saattanut samana päivänä vastaanotollani kohdata niin virkavallan edustajia kuin lain varjoisammalla puolella kulkijoita, tavallisia kansalaisia ja poliittisen eliitin edustajia, köyhiä ja rikkaita, suomen kansalaisia ja ulkomaalaisia. Kaikki ovat vastaanotollani tasa-arvoisia tarinoineen ja elämänkokemuksineen.
Niin työssäni kuin omassa elämässäni olen nähnyt elämän synkimmät ja kirkkaimmat hetket. Ne ovat tuoneet minulle näkemystä ja ymmärrystä ja elämänkokemusta yli oman elämänkokemuksen. Jokainen ihminen on tärkeä ja erityinen.
Vahva kansallisvaltio on turvamme
Hyvinvointivaltiomme historia on lyhyt. Vielä 1950-luvulla metsätyöläisen päiväpalkka saattoi koostua lautasellisesta keittoa, leipäpalasesta ja kupillisesta maitoa. Vahvalla valtiovallan ja yrittäjyyden yhteistyöllä olemme onnistuneet rakentamaan nykyisen hyvinvointivaltiomme. Hyvinvointivaltio ei ole itsestäänselvyys. Olen ulkomaankomennuksillani Suomen punaiselle ristille ja puolustusvoimien kriisinhallintaoperaatiossa nähnyt sen mitä tapahtuu kun kansallinen itsenäisyys alistetaan ylikansallisille yhtiöille tai vieraan vallan tai mielivallan käsiin. Jopa kunnallisella tasolla hallinnoidaan paitsi kuntalaisten oikeuksia ja turvaa, niin unohtaa ei voida kansallista turvallisuutta. Tämä tulee huomioida mietittäessä Lahden kaupungin omaisuuden myymisaikeita. Missään olosuhteissa ei tule luopua määräysvallasta yhteiskunnallisesti elintärkeisiin hyödykkeisiin kuten veteen ja sähköön.
Ei myöskään pidä alistua kenenkään mielivaltaan, oli kyseessä sitten yksittäinen ideologia, vähemmistö tai ylikansallinen yhtiö. Meidän on turvattava kansallinen yhtenäisyys ja kansalaisten yhteneväiset mahdollisuudet kehittyä haluamakseen yksilöksi. Aidossa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei tarvita, saati vaadita, omien arvojen ja ihmisoikeuksien loukkauksia. Aidossa tasa-arvossa ei tarvitse kieltää ihmisten kokemaa identiteettiä. Aidossa tasa-arvossa vähemmistö eikä enemmistö määritä yksilön identiteettiä, vaan jokainen voi edustaa avoimesti itseään, niin kauan kuin ei ole vahingoksi muille.
Minulle jokainen ihminen on kansallisvaltiomme tuki ja turva taustastaan huolimatta, edellyttäen että tunnustaa kansallisvaltiomme itsenäisyyttä ja yhtenäisyyttä. Isossa maailmassa ei kukaan huolehdi pienen maamme eduista ellemme tee sitä itse.
Lapsissa on tulevaisuus
Minulla on neljä lasta ja yksi lapsenlapsi. Olen elämäni aikana kokenut yksinhuoltajuuden, etävanhemmuuden ja jaetun vanhemmuuden edut ja haitat. Tiedän, mitä ”tasa-arvo” perheoikeudessa Suomessa merkitsee. Lapsista olen ammentanut energiani ja saanut suurta iloa. Lapsissa on tulevaisuus ja sitä tulevaisuutta olen halunnut rakentaa vanhempana omille lapsilleni ja tätä tulevaisuutta haluan olla osaltani turvaamassa politiikan kentällä.