Etusivu » Poikkeusolojen kyseenalaiset kriteerit
Blogit

Poikkeusolojen kyseenalaiset kriteerit

By Tuomas Malinen

Kuvio 1. Positiivisten koronatestitulosten liikkuvan 7-päivän keskiarvon muutos (kasvuprosentti) lokakuun 1. päivästä 2020 maaliskuun 6. päivään 2021. Lähde: Oxfordin yliopisto, THL

Kirjoitettu yhdessä kirurgian erikoislääkäri Ville-Veikko Elomaan sekä perustuslaki- ja ihmisoikeuskysymyksiin erikoistuneen lakiasiaintoimiston kanssa.

Hallitus on, yhdessä presidentin kanssa, jälleen todennut poikkeusolot Suomeen. Tarkoituksena on sulkea ravintolat ja baarit koronavirustartuntojen rajoittamiseksi. Toimet ovat äärimmäisiä, ja vaativat erittäin rankat perusteet.

Tässä blogikirjoituksessa vaadimme hallitukselta poikkeustoimien oikeudellisen pohjan perustavanlaatuista analysointia perustuen lääketieteellisiin ja taloudellisiin arvioihin.

Emme ota suoraa kantaan koronakriisin vakavuuteen tai edes siihen onko kyseessä kriisi. Käsittelemme tilannetta ensisijaisesti siitä näkökulmasta, millaisen pohjan se tarjoaa tulevien kriisien suhteuttamisesta niiden vaatimiin perustuslaillisia oikeuksia rajoittaviin toimiin.

Kriisinhallinta ja poikkeusolojen toteuttaminen Suomessa

Struktuurin puute kriisinhallinnassa näkyy poukkoilevina ohjeistuksina ja epäselvyyksinä tämänhetkisistä taikka tulevista suosituksista ja lainsäädännöllisistä toimenpiteistä, joilla pyritään hillitsemään koronapandemiaa. Suomessa ei ole ollut ennen koronaa, eikä edelleenkään ole, selkeää oikeudellista linjaa terveyttä uhkaavan kriisin varalle, vaan ohjeistuksia ja suosituksia on jouduttu osin säätämään sen varassa mitä perustuslaki sallii.

Keväällä voimaan otettu valmiuslaki ja sitä seurannut Uudenmaan sulku, on esimerkki näistä järeämmistä toimista, joita on ollut oikeudellisesti mahdollista toteuttaa. Täydellisen lockdownin sijaan Suomessa on pyritty vähentämään tartuntojen määrää suosituksilla ja ohjeistuksilla, sekä osittaisella asiakkaiden rajoittamisella esimerkiksi ravintoloissa, ja kieltämällä yleisötapahtumat. Nämä toimet ovat kohdistuneet hyvin rajattuun joukkoon, ja nämä rajoitukset ovat olleet pitkäaikaisia.

Vastuun jakautuminen kriisitilanteessa on luonut myös kansalaisille epäselvyyksiä ja epävarmuutta, mitkä ovat omiaan synnyttämään luottamuspulaa, ja näin ollen heikentämään suositusten noudattamista. Esimerkiksi kuntosalien aukioloista on annettu suositus hallituksen toimesta, mutta määräysten anto jää AVI:lle, jolloin AVI:n tulkinta ei välttämättä mene samaan linjaan hallituksen tahdon kanssa. Tämä myös lisää ylimääräisiä mutkia sekä epäselvyyksiä kansalaisen näkökulmasta katsottuna.

Tarkasteltaessa mahdollisia keinoja hillitä—tai jopa pysäyttää— tartuntojen kasvu, on välttämätöntä kyseenalaistaa nykyiset keinot. Perustuslaillisuuden ollessa tärkeimmässä ytimessä puhuttaessa elinkeino- ja liikkumisvapauden rajoittamisesta, onkin äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota nyt tehtyjen ja etenkin suunniteltujen rajoitusten suhdetta perustuslaillisiin oikeuksiin.

Kansalaisen näkökulmasta tärkeintä on perustuslain kanssa ristiriidassa olevia lakeja säädettäessä ja rajoituksia määrättäessä, että niiden käyttö perustellaan kattavasti. Kattaviin perusteluihin ei riitä itsessään koronaan vetoaminen, vaan se vaatii myös kriisin tason määrittelyn, jotta myös jatkossa säilyy oikeusvarmuus siitä, millaisia toimia voidaan erinäisten kriisien ja uhkakuvien varjolla odottaa. Toisekseen perustelut vaativat kattavan selvityksen siitä, miksi juuri nämä keinot on otettu käyttöön, ja kuinka niiden odotetaan toimivan, sekä mihin toimivuus perustuu.

Tässä tilanteessa pohdittavaksi tuleekin, että millainen hyöty-haitta -suhde näillä erilaisilla keinoilla olisi, ja millainen puuttuminen perustuslaillisiin oikeuksiin olisi ”Pienin paha” ja kenen näkökulmasta. Liikkumisvapauteen kajoaminen on kuitenkin äärimmäisen radikaalia, sekä vaatisi todella tarkan selvityksen kriisin vakavuudesta, että kyseisten keinojen toimivuuden odotteista.

Käymme seuraavaksi sulkutoimien lääketieteellisiä ja taloudellisia perusteita.

Lääketieteelliset perusteet ontuvat

Virustapausten kasvu on tällä hetkellä hyvin vakaata (ks. kuvio 1). Esimerkiksi mistään ”räjähdysmäisestä” kasvusta ei ole viitteitä.

Kuvio 1. Positiivisten koronatestitulosten liikkuvan 7-päivän keskiarvon muutos (kasvuprosentti) lokakuun 1. päivästä 2020 maaliskuun 6. päivään 2021. Lähde: Oxfordin yliopisto, THL

Laajoissa epidemiologisissa aineistoissa kuolleisuuden koronavirusinfektioon on todettu olevan koko väestössä 0,27 % (eli alle kolme tuhannesta infektion saaneesta menehtyy), ja alle 70-vuotiailla 0,05 % eli viisi potilasta 10000 sairastuneesta menehtyy.

Vertailun vuoksi: Vuonna 2019 hengitysteiden sairaudet veivät hautaan 1969 ihmistä. Influenssa oli peruskuolemansyynä 185 menehtyneellä. Vuosi 2018 oli hankalampi influenssavuosi, silloin tautiin menehtyneitä kirjattiin 436 kpl. Influenssadiagnostiikka ei tietenkään ollut tuolloin yhtä runsasta ja kattavaa kuin koronaviruksen diagnostiikka viimeisen vuoden aikana, eikä kaikkia influenssakuolemia raportoitu. Kaiken kaikkiaan vuonna 2019 kuoli 53962 ihmistä, eli 147 ihmistä joka päivä.

Poikkeustilan julistamista perustellaan sairaaloidemme hoitokapasiteetin vaarantumisella. Tätä kirjoitettaessa erikoissairaanhoidossamme on vuodeosastohoidossa 105 koronapotilasta, joista HYKS erityisvastuualueella 72 potilasta. Koronapotilaiden määrä maamme sairaaloissa on toki noussut, mutta ei erityisen hälyttävästi (ks. kuvio 2).

Kuvio 2. Sairaalahoidossa positiivisella koronatuloksella olevat potilaat. Lähde: Oxfordin yliopisto, THL

Teho-osastohoitoa tarvitsee maassamme tällä hetkellä 38 koronapotilasta. Teho-osastopaikkoja on 270 ja paikkamäärää voi nostaa tarvittaessa 667 paikkaan. 3.3.2021 päivitetyn tehohoidon raportin mukaan tehohoidettujen koronapotilaiden hoitoajan keskimääräinen pituus on ollut 12 vrk, eli Covid19- potilaiden hoitoajat ovat hyvin pitkiä (kaikkien tehohoitopotilaiden keskimääräinen hoitoaika on n. 3 vrk). Hengityskonehoitoa on saanut raportin mukaan 66 % tehohoidetuista Covid19- potilaista. Erittäin hankalasta hapettumishäiriöstä kertovaa vatsa-asentohoitoa oli tarvinnut kaikista Covid19- potilaista 36 %.

Viime keväänä tehohoitokapasiteettia kasvatettiin voimakkaasti ja epidemian huippuvaiheessa sen täyttöaste jäi alle puoleen. Onkin vaikea käsittää, miten nyt oltaisiin tehohoidon äärirajoilla, koska hoidossa on puolet viime kevään huippumääristä (ks. kuvio 3).

Kuvio 3. Tehohoidossa positiivisella koronatuloksella olevat potilaat 25.3.2020 – 6.3.2021. Lähde: Oxfordin yliopisto, THL

Kaiken kaikkiaan 19.1.2021 mennessä epidemian alusta lähtien tehohoitoa oli tarvinnut 436 Covid19- positiiviseksi varmistettua potilasta, maaliskuun alkuun mennessä hoidettujen potilaiden määrä lienee kasvanut noin viiteensataan. Keväällä 2020 suurimman kuormitushuipun aikaan maassamme oli samanaikaisesto 83 koronapotilasta teho-osastoilla, joista HYKS:n alueella hieman yli 40 potilasta. Tietojemme mukaan tilat eivät kuitenkaan ole sielläkään loppumassa, mutta sairaanhoitajista voi tulla pulaa.

Ymmärrämme, että etenkin tehohoitoa tarvitsevien potilaiden hoito vaatii runsaasti resursseja, eikä osaavaa hoitohenkilökuntaa taiota tyhjästä. Käsityksemme mukaan viime keväänä 2020 esimerkiksi leikkaussalihenkilökuntaa koulutettiin hoitamaan tehohoitopotilaita.

Poikkeustilan ja taloussulkujen julistaminen lääketieteellisiin syihin perustuen, niin kuin nyt yritetään tehdä, vaatii kuitenkin äärimmäistä kansanterveydellistä hätätilannetta. Tämän todetakseen vaadimme hallitukselta julkista vastausta seuraaviin kysymyksiin:

  1. Miksi, missä ja miten sairaanhoitokapasiteettimme on uhattuna Covid19- potilaiden määrän mahdollisesti vielä kasvaessa?
  2. Vaatiiko yhden alueen kapasiteetin rasittuminen koko Suomen sulkua?
  3. Millaisiin ennustemalleihin koronavirustilanteen kehittymisestä esitetyt suunnitelmat poikkeustilasta ja mahdollisista uusista tiukoista rajoitustoimista perustuvat?
  4. Minkälaisia toimia sairaanhoitokapasiteetin nostamiseksi on tehty, että yhteiskunnan sulkutoimia voitaisiin välttää?
  5. Onko riskiryhmien erityistarpeet huomioitu ja vaatiiko riskiryhmien huomiointi terveen kansanosan sulkuja laajamittaisesti?

Taloussulku uhkaa romahduttaa taloutemme

Viime kevään taloussulku aiheutti Suomen talouteen yli viiden prosentin kuopan, jota lapioitiin umpeen tähtitieteellisellä velanotolla. Viime vuonna Suomen valtio otti velkaa 20 miljardia euroa, eli lähes 40 % vuotuisesta budjetistaan. Taloussulun, eli ravintoloiden ja monien muiden työpaikkojen sulkemisen isku työllisyyteen oli musertava.

Huhtikuun lopussa 2020 työttömänä tai lomautettuna oli talouden sulkujen vuoksi lähes 300 000 ihmistä, eli yli 10 prosenttia työvoimastamme. Marraskuun lopussa lomautettuja oli vieläkin lähes 60 000.

Toukokuun alussa 2020 konkurssilainsäädäntöä muutettiin niin, että velkojan mahdollisuus hakea velallista konkurssiin vaikeutui merkittävästi. Helmikuun alussa 2021 suoja monelta osin poistui. Konkurssit kääntyivät heti voimakkaaseen kasvuun, ja sulkutoimet kiihdyttäisivät niitä merkittävästi. Voidaan puhua PK-sektorin konkurssiaallon uhasta, millä olisi vakavia ja pitkään jatkuvia vaikutuksia työllisyyteen ja talouteemme, koska PK -sektori työllistää lähes 70 % työvoimastamme. Konkurssi on myös valtavan raskas koettelemus yrittäjälle, mikä voi tuhota yrittäjän loppuelämän.

Sulkutoimilla olisi siis todennäköisesti erittäin suuri taloudellinen kustannus, mutta mitä niillä voitaisiin saavuttaa?

Taloussulun vaikutus viruksen leviämiseen olisi todennäköisesti vähäinen

Olemme kahlanneet läpi lukuisen määrän koronarajoituksia käsitteleviä tutkimuksia, eikä niiden perusteella mielestämme voida todeta, että tiukoista rajoitustoimista olisi kiistattomasti hyötyä.

Esimerkiksi FloridassaEtelä-Dakotassa tai Japanissa koronaviruksen leviämisen estäminen tapahtui ilman taloussulkuja tai edes massatestaamista. Kannattaakin verrata näiden alueiden sairastuvuutta sekä kuolleisuutta ankariakin rajoitustoimia noudattaneisiin vastaavanlaisiin alueisiin. Ruotsinkaan tilanne ei vaikuta aivan niin huonolta, jos vertailu tehdään Suomen sijaan esimerkiksi Tanskaan, Irlantiin tai Liettuaan, joissa on ollut tiukat rajoitustoimet ainakin ns. toisen aallon aikana.

Ensimmäisen koronaviruksen tukahduttamiskeinoja vertailleen kokoomatutkimuksen mukaan taloussuluilla saavutetaan vain hyvin vähän lisähyötyjä viruksen leviämisessä. Useita tutkimusartikkeleita vertailleen tutkimuksen mukaan noin 90 % teho koronatartuntojen leviämisen estämisessä saavutettiin vapaaehtoisuuteen perustuvilla toimilla, kuten turvaetäisyyksien pitämisellä, suurempien kokoontumisten välttämisellä ja käsihygienian lisäämisellä. Talouden sulut toivat vain noin 9 % lisähyödyn.

Arvostetussa Nature Human Behaviour tieteellisessä aikakauslehdessä julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että taloussulkujen hyödyt viruksen leviämisen ehkäisemisessä on mahdollista saavuttaa yhdistelemällä vapaaehtoisia ja lievempiä rajoitustoimia. Tutkijat painottavat, että taloussuluista saavutetut hyödyt tulevat erittäin kalliilla hinnalla niiden vaikuttaessa nuorten oppimiseen, pitkäaikaisterveyteen, mielenterveysongelmiin, kotiväkivallan lisääntymiseen sekä tietenkin talouteen. Esiin nostetaan myös ihmisen perusoikeudet ja vapaudet, joiden menettäminen tarkoittaisi koko yhteiskunta järjestelmämme, demokratian loppua.

Vaadimmekin hallitukselta julkista vastausta seuraaviin kysymyksiin:

  1. Mikä on taloussulun vaikutus (ennuste) viruksen leviämiseen, ja mihin tutkimustietoon se perustuu?
  2. Mikä on taloussulun vaikutus talouteemme, ja etenkin PK-sektorin yrityksiin?
  3. Mitkä ovat taloussulkujen pitkäaikaisvaikutukset työllisyyteen ja terveyteen?

Johtopäätökset

Tämänhetkisessä tilanteessa on myös tärkeää katsoa eteenpäin, ja miettiä millä tavoin nyt kiireellä säädetyt uudet lakimuutokset palvelisivat tulevaisuudessa vastaavantyyppisessä valtakunnallisessa uhkaavassa tilanteessa. Pohdinnan ytimessä on ajatus siitä, voidaanko tulevaisuudessa toimia paremmin ja tehokkaammin: Kuinka haluaisimme toimia tulevaisuudessa, ja onko nämä kyseiset muutokset vieneet oikeudellista näkökulmaa yhtään lähemmäksi tätä, vai ovatko säädetyt lakimuutokset olleet epätoivoinen reagointi epävarmassa tilanteessa.

Haluamme herättää keskustelua kansalaisten perustuslaillisesta suojasta ja oikeusvarmuudesta nykyisessä ja tulevassa tilanteessa, jossa joudutaan arvioimaan erilaisten oikeuksien suojaamisten ristiriitaa, kun toisaalta on kyettävä suojelemaan kansalaisia ja toisaalta se tehdään puuttumalla kansalaisten perustuslaillisiin oikeuksiin, niitä rajoittamalla.

Kansalaisten perusoikeuksien edes väliaikainen heikentäminen pitäisi olla mahdollista ainoastaan erittäin vakaviin syihin perustuen. Tämän vuoksi reagoinnistamme koronaviruspandemiaan pitäisi käydä laaja ja avoin keskustelu. Jos keskustelua ei käydä, uhkana on demokratiamme ja oikeusvaltiomme pohjan rapautuminen.

Similar Posts