Koronadystopian kustannukset
Koronadystopian kustannukset | Uusi Suomi Puheenvuoro
Koronadystopia (vol 1½) – kulukeskustelua – AM (avoin.media)
Hyvät lukijat!
Kävin seuraavan sähköpostikeskustelun professori Paul Lillrank´n kanssa 16.1.-18.1.2021. Hän on Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun tuotantotalouden (laadunohjaus ja palvelutuotanto) professori. Paul Lillrank – Wikipedia
Hänen luvallaan paljastan käymämme dialogin, jossa on synkkää todellisuutta taloudesta jotain ymmärtäville. Keskustelu on ”unedited”, vain pientä viilausta tehty.
Lukekaa ja miettikää itse kukin sisimmässänne, mistä on nyt kyse.
Kysyjä: Ville-Veikko Elomaa 16.1.2021
Arvoisa professori Paul Lillrank!
Kirjoitin puheenvuoro-sivustolle Uuden Suomen blogiin alla olevan linkin taakse nyt laitetun tekstin. Se ehti vanhentua sivulla vajaan vuorokauden, kunnes Uusi Suomi ilmeisesti katsoi sen olevan poliittisesti vääränlainen. Asiavirheitä ei pitäisi olla, mutta toki jokainen meistä voi tulkita dataa haluamallaan tavalla. Mutta data on silti data!
Keväällä 2020 kirjoititte ansiokkaasti kriittisesti korona-rajoituksista ja niiden kustannuksista.
https://www.eva.fi/blog/2020/04/24/professori-paul-lillrank-tarvitsemme-laaketieteelliset-valmiusjoukot/
Olen miettinyt lyhyttä kirjoitelmaa erilaisista koronaan liittyvistä rajoituksista jatko-osaksi aiemmin tehdylle kirjoitelmalleni. Lähinnä käsittelen siinä maskeja, jotka ovat herkullinen kohde niiden (lähes) totaalisen järjettömyyden vuoksi.
Minua on askarruttanut muutama asia koronaan liittyvissä talous kysymyksissä, varsinkin nyt kun itse tauti on varsin vaatimaton. Olisin kiitollinen, jos saisin niihin vastauksia.
– Näin maallikkona en ole missään vaiheessa ymmärtänyt miksi koronatauti olisi vaikuttanut talouteen, jos rajoitustoimia ei olisi käynnistetty. Ymmärrän kyllä niiden rajoitusten käytön talousvaikutukset, mutta en ymmärrä kerta kaikkiaan miten talouden olisi voinut käydä huonommin ilman rajoitustoimia. Eihän aiempinakaan vuosina ole epidemia haitannut talouksia, vai onko? Ja jos on niin millaisin kustannuksin?
– Oletteko tehnyt uusia laskelmia, mitä taloudelle tapahtuu, jos etenemme samanlaisiin rajoitustoimiin nyt keväällä 2021 kuin teimme keväällä 2020?
– Mitkä ovat erilaisten rajoitusten talousvaikutukset?
– Mitkä ovat talousvaikutukset, jos mitään rajoitustoimia ei tehtäisi?
– Mitkä ovat lisääntyvän velan vaikutukset maamme talouden kestävyyteen, jos korot nousevat/eivät nouse?
– Onko maamme vaarassa menettää talouden romahduksen seurauksena itsemääräämisoikeutensa rippeet?
Olisin todella kiitollinen näkemyksestäsi. Olin iloinen viime kevään analyysistäsi, vaikka se ei sopinutkaan tuolloin hallituksen/eduskunnan poliittiseen agendaan.
Olen kaikille sanonut, että olen huolissani maamme tilasta ja siitä mihin tämä kaikki tulee johtamaan. Oma osuuteni suunnan korjaamiseen on vaatimaton, mutta mielestäni kansalaisten tulee saada tietää se ikävämpikin totuus, vaikka se sattuisi.
Vastaaja: Professori Paul Lillrank 17.1.2021
Hei ja kiitos yhteydenotostasi.
Olen lukenut blogikirjoituksiasi mielenkiinnolla.
En ole virkakiireiltä ehtinyt paneutua tähän asian vaatimalla tarkkuudella. Olen kuitenkin seurannut keskustelua. Tämä
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=Ari+R+Joffe+Corona
kanadalainen pre-print artikkeli summeeraa hyvin tähänastista tutkimusta nimenomaan sulkutilojen haitoista.
Yhteenveto on, että sulkutilojen aiheuttamat haitat ihmishengissä, QALYissa ja WELLBYissä laskettuna ovat 5 – 87 kertaisia (multippeli siis, ei prosentti) itse viruksen haittoihin verrattuna.
(QALY = Quality Adjusted Life Years, laatukorjatut elinvuodet. WELLBY = Wellbeing years,
hyvinvoivat vuodet)
Pari mietelmää kysymyksiisi:
• Standardivastaus on, että sairastavuus ja kuolleisuus vaikuttavat työvoiman tarjontaa supistavasti ja siten taloudelliseen toimeliaisuuteen. Kun tiedämme, että covid-19 kanssa kuolleiden mediaani-ikä on pari vuotta yli yleisen eliniänodotteen, niin vaikutus on olematon. Sairaspoissaolot toki vähentävät tehdyn työn määrää, mutta niinhän on tavallisina flunssakausinakin. Ei ole näyttöä, että nyt tilanne olisi tässä mielessä poikkeuksellinen. Ilman rajoitustoimia olisi toki ollut mahdollista, että ihmiset olisivat omia aikojaan muuttaneet kulutuskäyttäytymistään. Tämä on epätodennäköistä – eihän tavallinen kausi-influenssakaan erityisemmin sitä muuta. Jos pelkopandemiaa ei olisi ruvettu lietsomaan medioissa, reaalimaailman havaintoihinsa perustuen kansalaiset eivät olisi reagoineet juuri mitenkään.
• Taloudellisten vaikutusten estimointi edellyttäisi sellaista ekonometristä osaamista ja taituruutta, joka ei kuulu kompetenssivarastooni. Käsittääkseni BKT -ennusteet antavat keskustelua varten riittävän kuvan – se on kamala, vaikka oletettaisiin +/- kolmen prosenttiyksikön vaihteluväli. Toinen asia on rakenteellinen: mitkä talouden sektorit ottavat eniten hittiä? Epäilemättä palvelualan PK-yritykset. Muista vaikutuksista kansanterveyteen ja hyvinvointiin antaa em. Joffen artikkeli hyvän katsauksen tutkimukseen. Aivan hirveältä näyttää.
• Elinkeinojen sulkeminen luonnollisesti aiheuttaa eniten haittaa poispudonneena liikevaihtona. Vähittäiskaupassa on nähtävissä selvä siirtyminen kivijaloista verkkokauppaan. Tämä on omiaan lisäämään kaupan keskittymistä ja erityisesti kansainvälisten toimijoiden (Amazon) vaikutusvaltaa. Keskittyminen ja kartellisointi vähentää kilpailua, joka puolestaan näkyy hinnoissa ja hidastuvana innovatiivisuutena.
• Tässä voi ajatella useampia skenaarioita: (a) ei olisi tehty yhtään mitään, siis ei lietsottu paniikkia eikä tehty rajoituksia: efekti nolla. (b) paniikkia ei olisi lietsottu mutta rajoituksia tehty – poliittisesti aika mahdoton skenaario. (c) paniikkia olisi lietsottu, mutta vaikkapa WHO:n lokakuussa 2019 julkaisemaan suositukseen vedoten ei olisi tehty rajoituksia, olisi vain suojeltu riskiryhmiä ja kehotettu ihmisiä noudattamaan käsihygieniaa: efekti olematon. (d) lietsotaan paniikkia ja tuodaan rajoituksia: nykytila, katastrofi.
• Velan vaikutukset pidemmän ajan kuluessa ovat mittavat. Niin kauan kun korot pysyvät alhaalla ja lainaa saa lisää, ei näy mitään ja voidaan Marinin hallituksen lailla huolettomasti jatkaa julkista kulutusjuhlaa. Jos korot nousevat, kansantalouden selkäranka katkeaa justiinsa ja sitten ollaan saneeraustalkoissa, joita ei ennen ole nähty. Poliittista levottomuutta luvassa. Olen yrittänyt muodostaa käsitystä siitä, kuinka pitkälle velkaantuminen voi mennä? Tästä on erilaisia näkemyksiä, joiden välillä on vaikea ottaa kantaa. On romahdusteoria, jossa skene on jokin globaali häiriö – velananto loppuu – likviditeetti katoaa ja sen myötä kansainvälinen kauppa – sosiaalietuisuuksia ei voi maksaa – tulee kaaos. Sitten on niitä, joiden mielestä raha on ilmaista, keskuspankit tekevät sitä napinpainalluksella ja voivat samalla helppoudella mitätöidä velat. Normaalin talousteorian mukaan tästä pitäisi seurata rankka inflaatio. Sitä ei ole kuitenkaan näkynyt (paitsi kiinteistöjen hinnoissa), koska maailmassa on deflatorisia vastavoimia, esim. globalisaation tuoma kustannustehokkuus, väestön vanhenemisesta seuraava kysynnän vähentyminen sekä maahanmuuton tuoma katto palkankorotuksille. Jos deflatoriset tekijät heikkenevät, on mahdollista, että inflaatio nostaa jälleen päätään. Se söisi velat pois sujuvasti, mutta aiheuttaisi kaikenlaista muuta haittaa. Itse pidän inflaatio-skeneä todennäköisenä, kannattaa laittaa säästöt reaaliomaisuuteen.
• Jos talous romahtaa, itsemääräämisoikeus menee saman tien. Velallinen ei ole vapaa.
Olen saanut joitain yhteydenottoja asian tiimoilta. Jotain tässä pitää tehdä. En tiedä, mikä olisi paras esitystapa ja foorumi. Totuudenpuhujia kaivataan kuitenkin enemmän kuin yksi tai muutama.
Kirjoitin muuten Janne Ahosen kanssa artikkelin Must Read-verkkolehteen (maksumuurin takana). Totesimme siinä, että hallituksen päätöksentekoprosessi ei ollut rationaalinen. Rajoitusten aiheuttamien ongelmien riskiä ei nähty, kun kaikki huomio oli koronaviruksen riskeissä.
Vielä,
olennainen tutkittava ilmiö tässä on, miksi ja miten pelko sai vallan, vai oliko niin, että pelolle annettiin valta, tai sitä peräti tahallisesti lietsottiin? Tällaisesta saa pian konspiraatioteoreetikon maineen, joten kärjistyksiä on vältettävä. Kaksi ajatusuomaa kuitenkin: (1) Follow the money – kuka tästä hyötyy? Big Pharma, Big Tech, poliittinen luokka, erityisesti kulttuurimarxistit (noteerasit varmaan, miten koronaa käytettiin Trumpin päänmenoksi), ja Kiina. En usko, että kukaan tätä on suunnitellut, eikä tarvitsekaan olettaa mitään komentokeskusta. Hyödyllisempi käsite on ’predatory opportunism’, ts. kun juna on menossa sopivaan suuntaan on helppo hypätä kyytiin. (2) Massapsykoosi. Tässä on mielestäni hyödyllinen ja uskottava ajatuskulku. Kymmenen vuotta sitten sikainfluenssan kohdalla yritettiin lietsoa paniikkia, mutta ei ottanut oikein tulta. Niihin aikoihin verrattuna some on kuitenkin kehittynyt huimasti. Verkossa esiintyy massapsykologisia piirteitä (mob behavior). Päätöksentekijät sortuvat ryhmäajatteluun. Bernard Henri Levy kirjassaan The Virus in the Age of Madness vertasi tilannetta ensimmäiseen maailmasotaan: mopo lähti karkuun, kun uusi teknologia (rautetiekuljetukset, konekiväärit, massa-armeijat jne.) alkoivat elää omaa elämäänsä, johon sen ajan johtamismenetelmät eivät saaneet otetta. Hän ehdottaakin, että Covid-19 pandemiaa kutsuttaisi nimellä Ensimmäinen Maailmanpelko (The First Wold Fear). Jos tämän mukaan mennään, odotettavissa on massiivinen pessimismi, hallitusten asiantuntijoiden ja medioiden luottamus romahtaa. Kun rajoitukset purkautuvat on taas ’the swinging 20s’, otetaan takaisin mikä koronan takia jäi tekemättä.
Ja vielä,
hallitukselta pitäisi penätä exit- strategiaa. Strategia, jossa exitiä ei ole edes ajateltu, ei ole mikään strategia. Siis, miten ja milloin rajoitukset puretaan? Mitkä ovat ne tunnusluvut, joiden tulee olla missä asennossa, että vihelletään peli poikki? Missä järjestyksessä rajoituksia puretaan? Miten seurataan purkuprojektin onnistumista?
Terveisin
Paul
Paul Lillrank, Professor
Aalto University School of Science, Department of Industrial Engineering and Management
Koronakriisin varjolla ajetaan omia etuja tavalla, joka ei kestäisi investointilaskelman kirkasta valoa – MustRead.pdf
Kysyjä: Ville-Veikko Elomaa 17.1.2021
Hyvä professori Paul Lillrank!
Kiitos kattavasta vastauksestanne! Olisin vielä tiedustellut joitain karkeita, mutta konkreettisia lukuja. Selkeillä luvuilla voisin saada tavallisen kansalaisen (lue: itseni) hahmottamaan nykyisen rahankäytön koronaan.
– Mitä maksaa nyt yksi pelastettu laadukas elinvuosi?
Nythän vedotaan koko ajan siihen, että ilman rajoitustoimia tilanne olisi kuten Ruotsissa, vaikka kuolleita vertailemalla mielestäni Suomi ja Ruotsi eivät edes ole vertailukelpoisia. Ruotsissa on enemmän maahanmuuttajia, jotka aiheuttivat suurimman saldon kuolleissa. Jos leikiteltäisiin, että olisi käynyt kuin Ruotsissa eli kuolleita olisi ollut samassa suhteessa, niin mikä olisi ollut pelastetun laadukkaan lisäelinvuoden hinta?
Ja vielä yksi lisäkysymys. Saanko mainita nimenne tämän sähköpostin sisällön osalta myös vai viittaanko vain viralliseen raporttiisi viime keväältä?
Olen suojellut ”lähteitäni”. Pudotkoon oma pää pelkästään, jos niikseen tulee. Oma turhautumiseni ylitti kamikaze-tason, mutta muilla voi vielä olla jotain suojeltavaa.
Vastaaja: Professori Paul Lillrank 17.1.2021
Hei,
Saa mainita. Olen jo ‘on the record’ toisinajattelijana.
(Sen MTV-jutun jälkeen tuli aivan uskomatonta törkypostia.)
Tosiasiallisen QALY -hinnan laskeminen on mahdotonta.
Pitäisi tietää (1) sulkutoimien nettohaitta euroissa, (2) sulkutoimien hyöty: säästetyt ihmishenget x säästyneet elinvuodet x säästyneiden elinvuosien laatu.
Mutta voihan sitä huvikseen laskeskella:
1. Haitta = 8 prosenttiyksikköä BKT:tä kahtena vuotena on noin 30 miljardia. (Puolentoista vuoden sote-menot.)
2. Suomessa koronaan ja koronan kanssa on kuollut 618 henkilöä. Oletetaan sitten että ilman rajoitustoimenpiteitä kuolleita olisi ollut noin kaksinkertainen määrä (hutero oletus). Säästetty siis pyörein luvuin 600 henkeä. Kuolleiden mediani-iän ollessa 84 oletetaan, että säästyneetkin ovat samanikäisiä ja että he elävät vielä kaksi vuotta kukin (palvelutaloissa ollaan keskimäärin 2,2 v ennen kuin kuolo korjaa). Oletetaan sitten vielä elämänlaaduksi 0.8. Saadaan
600 x 2 x .8 = 960 QALYa.
Jaetaan tällä 30 miljardia, saadaan 31 250 000 € per QALY. Aivan järkyttävää!
Mutta oletetaan sitten, että Suomen kuolleisuus olisi ilman sulkutoimia sama kuin Ruotsissa, väkilukuun suhteutettuna 6 000 hlö. Sulkutoimien aikaansaama säästö olisi 5 400 henkeä
Em. kaavalla saadaan:
5 400 x 2 x .8 = 8 640. Tällä jaetaan 30 miljardia, saadaan 3 472 200.
Oletuksiahan voi muuttaa haluamallaan tavalla. Mutta ei millään järkevällä oletuksella päästä lähellekään normaalia QALY -hintaa, joka pyörii siinä 30 – 50 K€ paikkeilla.
Siis, yksi koronakuolema on 70 kertaa arvokkaampi kun vaikkapa syöpä- tai strokekuolema.
Kysyjä: Ville-Veikko Elomaa 18.1.2021
Kiitos upeasta vastauksesta!
Kunnioittaen
Ville-Veikko Elomaa
Lopuksi: Professori Paul Lillrank toteaa 26.1.2021
Noin muutoin, näitä data-harjoituksia on ollut eri lähteissä paljon. En ole noteerannut mainstream median edes yrittäneen niitä kumota. On vaiettu ja pumpattu sitä samaa vihjailu & pelottelu kampanjaa.
Data-analyyseja kun lukee, alkavat samat argumentit toistua. Luonnollisesti. Iso juttu tässä on pelkopandemia ja sen syntymekanismit. En ole saanut ilmiöstä vielä kunnollista otetta, mutta jotain ennenäkemätöntä siinä on.