VAPAUSPUHE

Suomenkielinen kansa asuinalueineen on ollut tunnetun historiansa ajan idän ja lännen etupiirien taistelukenttänä. Ruotsin vallan aikana olimme käytännössä läntisen valta-alueen siirtomaa, josta luonnonvarat ja sotilaat vietiin suurvallan omaan käyttöön ja omiin tarpeisiimme jäi verotuloista noin puolet. Olimme sotatanner ja puskuri itää vastaan ja kansakuntamme kärsi toistuvista sodista eikä meitä suomenkielisiä kansakuntana juurikaan arvostettu. Autonomiaan Venäjän vallan alle siirtyminen oli askel kohti vapautta ja alkuaika oli siihen asti Suomen onnellisinta aikaa, kunnes viimeiset Venäjän tsaarit pyrkivät viemään meille heidän lupaamansa vapauden.

Suomenkielinen kansa ei ollut vielä vapaa. Suomen eteläinen osa oli torppariorjien ja työläisten aluetta. Koko Suomen kansa halusi itsenäisyyden ja alistettu kansanosa vapauden ja ajauduttiin sisällissotaan, jossa oli jo tuolloin hybridisodan elementtejä. Sisällissotaan sotkeutuivat niin Saksa, Venäjä kuin Ruotsikin. Olimme hukkua 1. maailmansodan häviäjän Saksan mukana, mutta hyvillä kansainvälisillä suhteilla ja diplomatialla pelastuimme itsenäiseksi kansakunnaksi.

Kansakuntamme oli jakautunut sisällissodan jälkeiset pari vuosikymmentä. Globaalien itä-länsivoimien aloittaessaan jälleen taistelun ja Suomen joutuessa jälleen kerran näiden voimien väliseksi taistelukentäksi, Suomen kansa lähti yhteisrintamana taisteluun itsenäisyytensä turvaamiseksi. Nerokkaalla ja taitavalla diplomatialla ja urhoollisen armeijamme yhteistyöllä sekä sopivalla määrällä onnea, onnistuimme ainoana sodan hävinneenä osapuolena säilymään ilman raskasta miehitystä. Vaikka jäimmekin puskurivaltioksi tällä kertaa idän suojaksi länttä vastaan, onnistuimme hyötymään kylmän sodan vuosista ja rakensimme vahvan kansallisomaisuuden ja rakensimme tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa kenellä tahansa oli mahdollisuus nousta omilla ansioillaan elämässä merkittäviin ammatteihin ja yhteiskunnalliseen asemaan.

Neuvostoliiton romahdus vuonna 1991 oli Suomen yhteiskunnalle taloudellinen katastrofi. Ajauduimme syvään lamaan, josta yhteiskuntamme ei ole vieläkään kaikilla mittareilla, kuten työttömyyden osalta, toipunut. Sosiaaliturvasta on tullut yhä suurenevalle kansanosalle käytännössä elinkeino. Neuvostoliiton kaatuminen vapautti ulkopolitiikkamme ja nopeasti otimme askeleet kohti NATO:a ja Euroopan unionia. Luovuimme omasta valuutasta ja luovuimme osittain sisäisestä päätösvallastamme Euroopan unionin hyväksi.

Euroopan Unionin jäsenyydellä meille luvattiin vapautta ja parantuvaa elintasoa. Meille luvattiin sotilaallista turvaa. Viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että samoin kuin autonomisen Suomen aikana, meille alkuun luvatut edut vähitellen häviävät ja kansakuntamme alkaa jälleen painua siirtomaavaltion tasolle. Meillä on vaarana jälleen kerran joutua idän ja lännen välisen valtapolitiikan pelinappulaksi, jossa kansakuntamme toimii toisten etujen puolustajana omilla sotilaillamme. Meidän luonnonvarojamme halutaan käyttää muiden hyväksi. Meidän vapauksiamme ollaan rajoittamassa mielivaltaisilla perustuslaillisiin oikeuksiin puuttumalla. Meidän omavaraisuuttamme vaarannetaan EU:n sopimuksilla niin energian kuin ruoantuotannon saralla.

Elämme uudelleen vaaran vuosia. Me emme ole sen enempää EU:n, Venäjän tai minkään muunkaan valtayhteisön pelinappula. Olemme vapaa ja itsenäinen kansakunta. Meidän on jälleen taisteltava oikeuksiemme puolesta. Meidän on taisteltava vapautemme puolesta.

Pidetään huolta toisistamme ja rakennetaan ja puolustetaan vapaata Suomea.